Loppukiri!

Enään muutama viikko jäljellä, enkä vieläkään ole tehnyt lopullisia luonnoksia viimeisiin sivuihin...
En tiedä mitä haluan.

How to

Näin valmistui sivu 50.
Käsikirjoitus on suuntaa-antava.

 Luonnosvaiheessa kokeilen usein monenlaista, nyt olin kuitenkin laiska ja tein vain yhden version.
Päätin, että takana oleva mosaiikki-ikkuna onkin ristin muotoinen. Googletuksella selvisi, että näissä lukee usein jotain ylevää latinaksi. Googlen kääntäjä on mielestäni täysin riittävä, kun on kyse taustan koristeesta...

Tämä luonnos aiheutti aikamoista päänvaivaa.
En käytä viivoitinta muuhun kuin marginaaleihin. Sopivasti horjuvat viivat taustakalusteissa ovat luontevampia...

 Tussaus menee helposti pieleen, sillä alan lisäillä yksityiskohtia mieleni mukaan ja poikkean luonnoksesta joskus paljonkin...

Pitäisiköhän Annan ääriviivat paksuntaa, jotta hän tulisi selkeämmin esiin? Kynttilät olivat tuskallisia... Mosaiikki-ikkuna oli hauska.

Aikaa meni noin kolme tuntia, tosin tein tämän osissa... erittäin iloinen olen läpinäkyvistä puhekuplista. Lopuksi lisään tekstin! Anna sanoo: "Isä meidän, joka olet taivaassa... lähetä Räsänen himaan-" No ei oikeasti.

Varhaisia hahmoharjoituksia

 

 

Wip!

Olin katsomassa todella jännittävää nykäriä KOKO -teatterissa ja inspiroiduin kokeilemaan jotain uutta... pidän lopputuloksesta!

Yllä oleva sivu 32 on tunnelmointisivu. En muuten piirrä sivuja järjestyksessä, vaan fiiliksen mukaan valitsen piirrettävän kohdan, käsikirjoitushan minulla on jo valmiina. Haluan myös työn olevan tasalaatuinen, joten tämä hyppely edesauttaa sitä, ettei kehityskaareni piirtäjänä ole niin selvästi havaittavissa lopputuloksesta. En halua, että viimeiset sivut ovat hienompia kuin ensimmäiset... Saikohan tästä mitään selvää? Aika mennä nukkumaan.

Natsikortti

Sotavermeiden piirtäminen on hauskaa, sillä koska asut ovat yksityiskohtaisia, kuvista tulee nopeammin täysiä ja kiinnostavia ilman että täytyy piirtää monimutkaista taustaa. Näitä ei tosin pitäisi piirtää väsyneenä, sillä virheitä tulee helpommin. Yksi kuva on jo mennyt uusiksi, kun piirsin rähinäremmin (vai mikä tuo poikkivyö on?) kulkemaan väärin päin. Aseiden piirtäminen on tuskallisen vaikeaa....

Lisättäköön tähän, että en ole mikään uusnatsi, jos joku nyt siellä ei voi uskoa silmiään. Tykkään pahiksista, joten siksi natseja. Luihuinenhan on kiinnostavin tupa!

Se tunne

Träumerein päämihellä menee niin huonosti, että se on jo hauskaa. Mutta sen piirtäminen ei aina ole.
Alla olevat kuvat on piirretty pari kuukautta sitten, kun olin vasta hahmojensuunnitteluvaiheessa. Niistä voisi päätellä, että keskittymiskykyni on ala-arvoinen. Niin se välillä onkin.

Loner boyfriend

Koirapiirtäjät on noloja

En ole ikinä pitänyt koirista, joten en ole harjoitellut piirtämään niitä. Joskus tein keikkaa lastentarhassa ja joka toinen tilaus oli koira. Lapset eivät kuitenkaan näe eroa ison tytön piirtämän possun ja koiran välillä, joten pääsin pälkähästä... Nyt kuitenkin on niin, että päähenkilöllä on koira. Koira on vain kahdessa ruudussa, mutta tässä jonka nyt piirsin on yläkuvakulma... Pitikin sattua, että
sen kerran kun on pakko piirtää koira se on vielä vaikeassa asennossa! Miksei päähenkilöllä voisi olla kissaa tai ponia!? Minähän tämän keksin... näin sitä oppii, pakon edessä.

Hänen nimensä on... Heineken...

Ensimmäiset 20 sivua valmistuivat pari viikkoa sitten!

Traumalei

Rakas päiväkirja

Alku aina inspiroivaa