Elämän tarkoitus onkin 52

Väritykseen käyttämäni tussit ovat nyt loppuneet, mutta rahani tulevat vasta ensi viikolla. Onneksi linetusseja on vielä ja linettömiä sivuja on kasapäin, en siis tule aivan hyödyttömäksi...
Tämän johdosta käsissäni on muutamia keskeneräisiä sivuja.

Vailla väriä

Yllä oleva sivu on loistava osoitus laiskuudestani, jonka olen naamioinut taiteelliseksi ratkaisuksi. Eihän sivuhenkilöillä tarvitse naamoja olla! Kun päähenkilö on mietteliäs, ei universumissa ole muuta kuin hän, eli valkoista taustaa vain hahaa! Jos jotain tämä projekti on minulle opettanut, niin huijaamista ja välinpitämättömyyttä. Koska työtä on niin paljon, en voi alkaa välittää jokaisesta yli menneestä pisteestä tai heittää koko sivua pois yhden virheen (jota kukaan muu kuin minä ei huomaa) takia.

Jotta en kuulostaisi kamalalta alisuorittajalta, kehuttakoon, että valmiita sivuja on nyt 52. Levitin ne lattialle yhteiskuvaa varten (lonerboyfriend ottaa yhteiskuvan mangansa kanssa lol)  ja pudotin niiden päälle hiukan riisiä.



Mitä muuta olen oppinut tähän mennessä kuin huijaamaan ja sotkemaan? Vaikka mitä. Koska Träumerei sijoittuu historialliseen miljööseen, on google ollut ahkerassa käytössä. Tällä viikolla olen hakenut tietoja ww2:n kivääreistä, pistooleista, vanhoista naisten alusvaatteista, viinin oikeaoppisesta kaatamisesta, autoista... ruokatahrojen poistamisesta paperista...

Kuten proggiksissa aina, lopun lähestyessä tulee vastaan jokin suuri este. Näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että saan Träumereistä paperiversioita. Tuntuu äärimmäisen turhauttavalta, että olen mahdollisesti värittänyt 52 sivua vain, jotta skanneri voi ne syödä ja lopullinen tuotos on suttuisen mustavalkoinen ja vain netissä. Mutta! Ei pidä hätäillä.